Silloin tällöin toivotaan urheiluhierontaa. Toivotaan, koska se mielletään voimakkaaksi ja tehokkaaksi hieronnaksi. Mutta oikaisen tätä käsitystä nyt. Sillä nimittäin EI ole mitään tekemistä voiman kanssa. Ja urheiluhierontaa EI VOI tehdä kuin urheilijalle tai aktiiviliikkujalle. Muille sitä ei yksinkertaisesti ole mahdollista tehdä. Annahan kun selitän, miksi.
Kumpi on tehokkaampaa hierontaa?
Hieronnallisesti urheiluhieronta ei eroa klassisesta hieronnasta yhtään. Ei yhtään! Samat tekniikat, otteet ja voimakkuudet on käytössä molemmissa. Ennemmin urheiluhieronta voi olla joskus kevyempää, kun tavoitteena on vaikka palauttava hieronta. Ja toki urheilijaa voi hieroa “voimakkaammin”, koska lihakset ovat tottuneet ärsykkeisiin. Mutta sekä urheilijaa, että muita, hierotaan aina vain niin voimakkaasti mitä lihakset kestävät (huom. kipukynnys on ihan eri asia). Joten käytännössä voimakkuus on aina kaikille maksimi, mutta toisen maksimi on eri kuin toisen.
No mitä se urheiluhieronta sitten on?
Urheiluhierontaa ei tosiaan voi tehdä kuin urheilijalle tai aktiiviliikkujalle. Siinä on tärkeintä ottaa huomioon lajin tuomat haasteet ja kuormitukset keholle. Tai harjoituskaudet, onko tulossa kisoja / treenejä tai milloin edelliset oli. Milloin voi tehdä palauttavaa, milloin valmistavaa ja milloin muokkaavaa hierontaa.
Urheiluhieronnan osuutta opiskellessa ei käyty juuri yhtään läpi itse hierontaa. Opinnot painottuivat treeneihin, ravinto-oppiin, lajianalyyseihin, mitä kehossa tapahtuu eri harjoituskausilla ja mitä ne eri harjoituskaudet ovat.
Urheiluhieronnan tavoite on luoda lihashuoltosuunnitelma vaikka koko kaudelle ja täten auttaa urheilijaa / aktiiviliikkujaa saamaan itsestään vielä hieman enemmän irti ja pääsemään parempiin tuloksiin.
Urheiluhieronnalla ei siis ole mitään tekemistä voimakkaamman hieronnan kanssa, mutta sen avulla voi suoriutua paremmin vaikka seuraavasta kisasta.