Meikkaaminen on hyvinvointia

Olen meikannut 11-vuotiaasta asti. Se on osa minua, yhtä varmasti kuin hampaat. Se on osa minua ja rakastan sitä, mutta voin yhtä hyvin mennä kauppaan tai asioille myös ilman meikkiä. Mutta vuosien kokemuksen ja nyt opiskelujen myötä huomaan enemmän ja enemmän, että meikkaaminen on osa hyvinvointia, terveyttä ja mielenterveyttä. Selitän miksi.

Meditaatiota

Maalaaminen voidaan käsittää meditaatioksi. Käsityöt voidaan käsittää meditaatioksi. Terapiaksi. Hyväksi keholle ja mielelle. Mutta mitäpä muuta meikkaaminen on kuin käsityötä, “maalaamista”, taidetta. Maalaat “tyhjälle” pohjalle joka päivä jotain upeaa ja kaunista. Se on taidetta, oli sitä paljon tai vähän.

Meikkaamiseen menee hetki aikaa, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Se aika on kuitenkin aikaa itsensä kanssa. Siinä on rauhoituttava ja keskityttävä itseen ja siihen hetkeen. Minusta meikkaaminen on mukavaa, kuten kutominen, ja näin koen sen meditatiiviseksi, rauhoittavaksi, terapeuttiseksi.

Vahvistaa itsetuntoa

Tiedätkö ne laiskat päivät, kun olet kotona pyjamassa, hiukset sekaisin, etkä jaksa panostaa itseesi yhtään? Eikä tietenkään aina tarvitsekaan. Mutta sitten kävelet peilin ohi ja säpsähdät, että “voi taivas, tuoltako mä näytän?”.

En meikkaa muiden takia, vaan itseni takia. Siksi meikkaan monesti vaikka olen yksin kotona, enkä ole menossa mihinkään. Koska minusta on kiva, vaikka vessareissulla, huomata peilistä ihan kivan näköinen naama. Se piristää, kun vastaavasti laittamaton naama peilistä masentaa entisestään ja saa tuntemaan itsensä huonoksi, laiskaksi ym. Vaikkei siitä olekaan kyse, sellainen olo siitä usein tulee.

Samoin on usein mukava lähteä asioille, kun on siistiin ja fiksun näköinen. Ihan kuten katsoo peiliin, että vaatteet ovat puhtaat, olemus siisti. Se luo itsevarmuutta, ei tarvitse mennä asioille häntä koipien välissä, ja toivoa ettei kukaan huomaisi minua.

Edelleen painotan, että käyn usein kaupassa ilman meikkiä, enkä tarkoita, että kaikkien pitää meikata tunteakseen itsensä itsevarmaksi. Jokaiselle siisti olemus tarkoittaa eri asiaa ja toisille sillä on enemmän merkitystä kuin toiselle. Mutta uskon, että kun tuntee olonsa kauniiksi, se tuo itsevarmuutta ja hyvää olo, mikä näkyy.

Lisäksi meikkaaminen vahvistaa itsetuntoa sisäisen puheen kautta. Kun meikkaan, katson koko ajan itseäni peilistä ja käyn sisäistä keskustelua: “tuohon vähän rajausta”, “tuohon poskipunaa lisää”, “just noin, tuo näyttää hyvältä – ai että”, “jes, nyt sain silmät kauniisti esiin”, “aika kivat kulmakarvat” jne… Puhun koko ajan itselleni positiivisesti ja lopetan meikkaamisen siihen, että totean, että nyt on hyvä. Nyt näytän hyvältä!

Vaikuttaa ryhtiin ja lihaskireyksiin

Siis kyllä. Uskon, että meikkaaminen voi vaikuttaa näihin. Tai ei yksistään meikkaaminen, vaan edelleen se, että tuntuu itsensä kauniiksi, siistiksi ja itsevarmaksi. Koska silloin itseä jaksaa kantaa pää pystyssä, hyvässä ryhdissä, aiheuttamatta kireyksiä.

Esim. masentuneena ihminen kävelee usein pää kumarassa, lysyssä. Aika loogista, ettei silloin jaksa kulkea reippaasti ja ryhdikkäästi. Sama ilmiö toteutuu myös silloin, kun olo ei ole täysin itsevarma. Kun tuntee, ettei ole parhaimmillaan.

P.s. Kaipaatko apua meikkaamiseen, omien värien tai tyylin löytämiseen? Sinä olet kaunis – meikkausopastuksessa etsitään se oma ja sopiva meikkityyli.